Se tunne, kun aamulla huomaa työkännykän olevan paikassa "Jossain", eikä aikaa ole enempää kuin 15 minuuttia etsiä sitä ennen töihin lähtöä. Jeep, tällainen aamunalkajainen.
Töissä kaikilla lapsilla oli selitettävää pääsiäislomasta vaikka ja kuinka! Voi sitä puheenmäärää :)
Se tunne, kun näkee kevään ensimmäiset leskenlehdet ja aurinko paistaa. Kuulema niitä vain on ollut jo ainakin puoliviikkoa näkyvillä. Aijaa, no mut päivään ne toi keltaista iloa :)
Se tunne, kun löytää töiden jälkeen kadonneen työkännykän sängyn alta. Luultavasti olin huitaissut sen yöpöydältä nukkuessani sängyn alle niin että oli mennyt helmalakanan alle. Mutta löytyipä puhelin :)
Se tunne, kun etsii auton avaimia joka paikasta, eikä löydä niitä mistään.
Äitikin sanoi, että se näki ne yksi päivä jossain oudossa paikassa ja ajatteli että saapahan toi yksi sitten ettiä niitä. Nyt ei vain äitikään muista, että mikä se outo paikka oli. Onneksi on vara-avain autoon. Muuten olisi autonkatsastus jäänyt välistä.
Taidan lähteä Rexin kanssa lenkille tuulettumaan ja hankkimaan kaiken maailman pölyjä silmiini, vaikkei +20.7:ssä paljoa tuuletu tyynellä ilmalla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti