sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Väsytysmaximus

Hakkaan mielikuvassani päätäni pöytään väsyneenä. Kuka käski jättää ruotsin tehtävät viimeiselle illalla. Höm. Tässä pitäisi vain kirjoittaa 100-150 sanaa aine itsestään. Siinä pitäisi käyttää tiettyjä sanoja, ihan helppo sausage, mut äh. Väsyttää ihan kamalasti. Mulla oli eilen Super S kylässä ja illalla tuli vielä kauempaa toinen loisto S yöksi. Super S lähti kuuden jäljestä kotia ja me alettiin tekemään tortilloja, voi nam oli hyvä pitkästä aikaa. Juotiin pari siideriä ja katsottiin The Wolfman, kumpikaan meistä ei ymmärtänyt mitään siitä (voi jihtua siitä, että me vaan puhuttiin koko leffa ja sivusilmällä seurattiin sitä) Sen jälkeen katsottiin Leijonakuningas ja juotiin lasilliset punaviiniä. Joo, Leijonakuningas ja punaviini, absurdia? Ei kai :D
Mentiin nukkumaan joskus kolmen aikaan, eli silloin kun kelloja piti kääntää. Senkin takia vissiin rytmi ihan sekaisin. Saatoin S:n linkulle äken ja ajattelin tehdä ruotsin tehtäviä. Jag älskär svenksa språk tai jotain sinne suuntaan. Koulupaperit ja kaikki on kyllä auki tuos vieressä. Kylmä kohta tartun niihin..
Ihan kohta. Jospa ensin otan päikkärit ja nään jotain sekoa unta.
Lumo uurastaa tällä hetkellä, sekin tuntuu oelvan ajasta sekaisin. Se järsii pahvilaatikkoa, kait se yrittää syödä itsensä läpi siitä.
En tiedä olenko menossa käymään kotipaikkakunnallakaan milloin lie. Odotan vain, että opiskelija saa rahaa, jotta tässä voi mitään tehä ja maksaa. 
Mutta arvatkaa mitä? Mun kämppä on siisti, siivosin tän eilen :) Tyytyväisenä katson eteiseen, kun siellä ei ole mitään matkakasseja tai lehtikasoja menossa minnekään. Eiköhän niitä taas ensi viikolla tule, kun tulee kaikki halpaketjujen mainokset ja paikallislehdet.

Jos heittäis sängylle maate ja ottais kirjan käteen... Kunpa joku keittäis kahvia. Ihan höh, kun ei ole ketään ketä käskyttää täällä keittämään kahvia tai viemään oskat tai pyytää tekemään ruokaa.
Muistakaa tänään muuten FST:ltä Colorado Avenue :) Itse ajattelin sen pitkästä aikaa katsoa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Maisemia



 Oonko maininnut, että tykkään maisemista? :D Tässä on Himoksesta kuvia. Yks ilta oli nätti ja melko tyyni, kun olin kotiin menossa.
Tosin tää on parvekkeelta



 Nää pari kuvaa on Tanskasta 4H:n leiriltä

torstai 27. lokakuuta 2011

Yhteisöllisiä biisejä

Tiimihenkeä erilaisten, samanlaisen, monenlaisten ihmisten kanssa, suvaitsevaisuutta,
ymmärrystä, kunnioittamista toista kohtaan
Ollaan yhdessä tässä maailmassa!



Taivaallista jalkapalloa pirujen kanssa

Tänään oli ihan mahtipäivä koulussa. Perinteinen kampuspäivä, ohjelmassa oli tutoreiden ohjelmaa, pitsaa ja opettajia vastaan jalkapallo-ottelu.
Teema oli oppilailla enkelit ja opettajilla pirut, me enkelimäiset ykköset hävittiin noille pirulaisille. Mutta ei se mitään! Hauskaa oli silti ja yhdessä tekeminen olikin se pääasia päivässä. Koin vain tunteen, että meidän kampus on loistava, sen henkilökunta on mahtavaa ja yhdessä me tehdään siitä jotakin todella fantastista.  Tuntuu kuin opettajat olisivat enemmän kavereita kuin opettajia täällä verrattuna lukioon, jossa opettajat lähinnä vain tökkivät liidulla selkään, jos joku tehtävä oli tekemättä. Täällä jutellaan kuulumisia ja ollaan lämpöisempiä mitä lukiossa. Kyllä lukiossakin opettajat olivat hyviä, mutta he olivat enemmän vain opettajanroolissa.
Vähän häiritsi loppupäivästä kasvanut päänsärky :/
Puoletluokasta oli karannut omille teilleen, jäi meidän "aktiivisten"puolikas kampusminiolympialaisiin, ja hyvä päivää sentään kun inhoan tukkihumalaa. Hyi yök, muutenkin särkee päätä niin tosi kiva siinä pyöriä kymmenen kierrosta. Pystyin kylläkin just ja just sen yheksän, mutta eipä väliä kun hävittiin kuitenkin ja mä olin viimeinen :D
Heiteltiin myös hernepusseja saaviin ja hypittiin tasajalkapituutta.

Koulunkäynti on kivaa!
kyl tässä pitäis oikeasti tehä joitakin tehtäviäkin, tutustua nuorisolakiin, ruotsin alkeisiin, ja mihin kaikkeen muuhun :)

Tässä voisi rauhoittaa illan ja siivota ja tiskata (mistä tota tiskiä aina tulee?) ja kattoa Salatut elämät.
Oli muuten ihana Greyn anatomian jakso eilen, voi sitä loppua :,)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Rakkaus?

Rakkaudesta kirjoitus? No, yritetään.

Niin helposti ihmiset ajattelevat rakkauden olevan vain sitä yhtä yltiömäistä tunnetta kumppaniaan kohtaan. Mutta rakkaus on paljon, paljon laajempaakin. Tällä hetkellä vaikka olenkin sinkku, voin sanoa rakastavani. Minulla on aivan uskomattomia ja ihania ystäviä, joita ilman en pärjäisi.
Rakastan myös perhettäni ja lemmikkejäni. Rex ja Lumo ovat yhdessä (ei konkreettisesti) jotakin vallan ihanaa, ja vaikkei Lumo paljon minulle itse tarjoa, saan siltä seuraa sen tietämättä (?) ja minä palkaksi siivoan sen terraarion, ruokin ja hoidan.
Mulla on myös rakkaus välittämiseen ja auttamiseen. Koen tarvetta auttaa ja tukea lapsia ja nuoria ja toki vanhempiakin ihmisiä, niin miten vain pystyn.
Se mistä tulee ihan älyttömän hyvä olo, endorfiinit ja adrenaliinit virtaa ja tuntee, että asian puolesta voisi tehdä kaikkensa, se on rakkautta. Jos rakkaus pitää määritellä. :)

Rakastan:
- Kahvia
- Ruusuja
- Suklaata
(onpa kliseistä)
- Ystäviäni
- Perhettäni
- Aamukasteen tuoksua
- Sateenkaarta
- Joulun tunnelmaa
- Teetä
- Runoilua
- Raitista ilmaa
- Pieniä arkisia tekoja, joista näkyy välittäminen
- Disneyn Leijonakuningasta, Mulania


maanantai 24. lokakuuta 2011

Mutustaen maanantaita

Uunissa paistuu ranskanpastillimuffinit :P Nams.
Yritin sauvasekoittimella murskata pastilleja, mut siitä ei tullu yhtään mitään. Mietin, että millä niitä murustan, ja keksin ottaa taikinapyörän avuksi. Sillä sai kyläl jonkinlaista rouhetta. :D
Katson Gleetä, onko totta ettei Kurt tule enää Kuoroon vana jää poikien luo? :/
Tuleepas ihana tuoksu uunista.
Kuten huomaatte, tässä ei ole mitään ideaa kirjoittaa, mutta öööh. Heitän teille haasteen.
Kertokaa joku sana tai asia, josta voisin kirjoittaa mitä tahansa :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lumon kuulumiset

                                                   


Lumostakin jotain uutta juttua :)

Nyt kun illat on alkaneet hämärtymään, se herää aikaisemmin tutkimaan. Hyvällä tuurilla se saattaa jo seittemän aikaan olla virkeenä tutkimassa paikkoja. Täällä kun ollaan asuttu, on Lumo saanut enemmän lihaa kun jätän paistaessa sille aina jauhelihaa tai possua tai kanaa, tietysti ilman suolaa tai mausteita.
Se on tollanen valkoinen lumipallo. Reissaan aina Lumon kanssa kotipaikkakunnalle, en voi sitä yksin jättää tänne. Mulla on sille kääpiöhamsterinhäkki kantohäkkinä :D Siellä se nukkuu isossa pahviputkessa lähes kaiken matkaa. Odotan vähän kauhulla talvea, että kuinka kovat pakkaset oikeasti tulee. Keksin kuitenkin viimeksi laittaa oman neulekieppini Lumon häkin päälle, kun menin bussilla ja jouduin vaihtamaan puolessa välissä matkaa. Nyt voisin tuon lumipallon terraarion siivota ja vaihtaa järjestystä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Päivänsaldo

Kiinalainenpossupata

Kaulakoru tulossa, helmet loppui kesken

Liskon aarre

Illan tulos, makeanveden nugetteja ja vahahelmiä sekä siemenhelmiä

En sitten lukenutkaan tenttiin kovin montaa sivua...

Opiskelijaelämää osa: ruoka ja heikkoudet

Opiskelijana jokainen euro ja centti on tärkeä, näin mietin kun olin kaupassa pienellä budjetilla. Alunperin piti ostaa wokkivihanneksia, maitoa ja appelsiinimehua. Vihannekset vaihdoin paprikasuikaleisiin, ne olivat puolet halvempia mutta maidosta en pystynyt tinkimään -se on valmiiksi jo halvinta mahdollista laatua. Appelsiinimehusta valitsin halvimman, sekin tölkki lähempänä euroa. Olisin voinut ottaa halpissokerimehua, mutta halusin appelsiinimehua C-vitamiinin, terveydellisyyden ja riittävyyden takia. Myönnän sortuneeni joulusuklaarasiaan, mutta se oli alle kaksi euroa ja se kestää pitkälle ensi viikkoon. Olen altis heikkouksille -suklaa on yksi sellainen. Opin varmasti itsehillintää tässä.
Arvatkaa mikä on ihanaa yksin asumisessa? (liittyy suklaakonvehteihin)
Se, kun saa ihan itse syödä koko rasian, ei tarvitse miettiä äidin, isän tai veljen suosikkeja tai tapella siitä kuka syö ihanasta Pandan suklaakonvehtirasiasta ne ihanat mintut tai pätkikset. Tässä tulee jo vesikielelle, kun vain mietinkin sitä. Äkkiä se kieli kyllä kuivuu, kun mietin rahaa. Noh, möh.
Ei kai sentään pelkällä suklaalla elä? Vai elääkö? Niinhän ne Maya-inkkaritkin eli, niin miksi ei opiskelijakin, eikö meidän elämät ole lähes yhtä alkukantaisia kuin maya-kansalla. Molemmilla kuitenkin korkeakulttuurinen elämä. Heillä oli korkeakulttuuri ja opiskelijoilla pääsääntöisesti korkeanasteenkoulutusta menossa. Luonnosta kuitenkin pääsääntöisesti molempien ruuat tulee.







Tein tänään kiinalaista possupataa. Äiti laittoi mukaani possunsuikaleita, jotka piti käyttää pois. Keksin sitten yhdistää nuudelit ja possunsuikaleet. Siihen ostin noita paprikasuikaleita, sipulia oli valmiiksi jääkaapissa, samoin soijaa kahta erilaista, siirappia ja öljyä luonnollisesti. Ruuasta tuli hyvä ja ihana makuelämys.

Täällä on todella nätti ilma ja mun täytyy jatkaa tenttiin lukemista. Hei, jos meen parvekkeelle lukemaan tenttiin! Joo, juon päiväkahvin siellä ja luen tenttiin. Ciao bella!

torstai 20. lokakuuta 2011

Koruja, kuvia

Kesäperhonen lennähti mun kämppään

Yritin...jotain...

Mun aarteet

Joulutähti

Inspiration, kuva jäi kääntämättä. Sorry.

Tämmöinen siitä inspiksestä syntyi

Minä, uuden hiusvärin ja korun kanssa


Kaksi osaisen korun nimi on Kodin Ruska


Jättäkääs kommenttia ja mielipiteitä varsinkin tuosta kaksiosaisesta. Onko jotain liikaa vai liian vähän?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Suometar iskee

Päivä on kerinnyt jo iltaan ja mitä olen tehnyt? Lukenut tenttikirjaa, ja kuunnellut Sibeliusta.
Nämä liittyvät läheisesti toisiinsa. Tenttikirjana toimii Suomalainen yhteiskunta (Jokinen, Saaristo,  2006)
LÄhdeviittaus ehkä jotenkin oikein, tai sitten ei lainkaan. Mutta niistä en nyt jaksa alkaa kättä vääntämään. Olen oppinut tänään miksi radio on niin iso vaikuttaja ollut ja miksi urheilu on tärkeää. Eli mitään hyödyllistä? Varsinkin kun noi kaikki kumotaan lopussa, että enää mikään edellämainitusta ei rakenna kansalaisen minäkuvaa yhteiskunnan jäsenenä. Nyt sen määrää sukupuoli, työ ja perhesuhteet lähinnä. Tarkemmin kun ajattelen, en ole vähään aikaan tuntenut itseäni yhtä suomalaiseksi kuin toukokuussa jääkiekon finaaliottelun jälkeen. Silloin tuntui todella hienolta olla suomalainen muiden suomalaisten joukossa.
Nationalisti en sydämeltäni ole, eikä sitä minusta tulekaan. Olen oivaltanut sen ruokkivan rasismia ihmisissä. Oikeasti kun luin tuota kirjaa, mietin, että alkuaikoina suomalaisia on tökitty tikulla härnätäkseen, että ketä olette ja teidän täytyy jotenkin se osoittaa ettette ole ruotsalaisia tai venäläisiä, teillä on (jonkinlainen) oma kieli ja pikkuhiljaa omat tavat ja normit. Sitten kun on tajuttu, että: "Hei, me ollaa SUOMALAISIA!" , on saatu maajussit kavahtamaan peltojen laidalla ulkomaalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä ja pöyhistämään rintansa omalle yhteiskunnalle ja kansallisaatteelle.
Oletteko aatelleet, ettei kansalaisuus ole ollut itsestään selvää alunalkaen? Ei osattu sanoa mitä kuuluu suomalaisuuteen ennen kuin alettiin elämään suomalaisina ja havannoitiin ympäristöä.

Noh, ehkä olen sisäistänyt jotakin kansallisen identiteetin synnystä ja pikkuhiljaa yhteiskunnan rakenteesta.

Juoppohulluus maassamme rehoittaa,
sivistyneistö yrittää näitä sivistää,
leipäjonosta monopolin pelisatamaan,
näkyy tämä opiskelijoiden elämässä
sekä pudonneissa keski-iän kriisiläiseissä,
taantuma televisioissa puhututtaa,
kumma kuinka ajatuskin heitä puistattaa
viinan hinnan kiskurointi on
heidän sankareiden huolena.

Viittaus tekstiin: Jokinen, Saaristo (2006) Suomalainen yhteiskunta Helsinki: WSOY

Ilmoittakaa, jos on väärin mainittu lähde ^^

Runon pätkä on omasta päästä tempaistu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

On häiritsevää, kun...

Aloin taas kerran miettimään leffaa jota kattoisi. On erittäin ärsyttävää, kun ei muista joitakin leffoja onko katsonut ne vai ei. Nyt mietin tätä 23:sen kohdalla. Muistan kyllä katsoneeni 1408n mutta en ole varma tuosta 23sta. Sitten on ärsyttävä alkaa katsomaan leffaa, jonka on nähnyt ja tajuaa muistavansa kokonaan sen.

Hui kauhistus! Säikähdin äsken meidän Rexiä ihan kamalasti! Olin siis ihan rauhassa tässä kirjoittamassa tätä veljen koneella, äkkiä mun vieres onkin joku musta, karvainen ja liikkuva! Rex ei saa tulla meidän tai vanhempien makuuhuoneisiin ja yleensä oven edessä onkin vaneri esteenä, mutta nyt vaneri oli kaatunut ja Rex tuli moikkaamaan meitä ja säikäyttämään mut niin että melkein hyppäsin tässä tuolissa ilmaan.
Aikasemmin säpsähdin kun katsoin tulevien elokuvien trailereita ja katsoin Dream House elokuvan pätkää, jossa yhtäkkiä myös tapahtuu jotain.
ilmeisesti mun ei pidä yksin katsoa mitään jännittävää, missä joku/jokin säikäyttää.
Tai ainakana syödä mitään, mähän tukehdun siihen.

Rex on muuten ollu ihan mahoton, mä olisin koko ajan sen joku purulelu täällä, onpa tosi kiva koira.
Mun hiukset saa tänään tai huomenna uuden värin, jee. Väripaketit on olleet oottamassa pari viikkoa sitä, että joku värjäisi tän tähkäpääletin. Itse en tätä ala värjäämään... Hiukset yltää taas alaselkään, tiedän että niitä pitäis vähän tasata niin näyttäis paremmalta.

Pitäisi mennä lukemaan tenttiin... Suomalainen yhteiskunta on todella mielenkiintoista kirjan muodossa >.<
Mutta haluan lukea opuksen pariin kertaan tässä "syyslomalla" -jota meillä amk-opiskelijoilla ei siis ole.

lauantai 15. lokakuuta 2011

"There comes a lion"

Tästä blogista on ehkä käynyt ilmi, että rakastan Disneytä ja Disneyn Leijonakuningasta. Tiedättekö sen alkulaulun, siis Elämän tie suomeksi ja englanniksi Cirle of life? Siinä on se alku lallatus, tänään mulle selvisi mitä se tarkottaa! Mun päivän oppitunti elämän koulusta on taas käyty :D
Teillekin tiedoksi:
Nants ingonyama bagithi baba [There comes a lion] Sithi uhm ingonyama [Oh yes, it's a lion] Nants ingonyama bagithi baba [There comes a lion] Sithi uhm ingonyama [Oh yes, it's a lion] Ingonyama Siyo Nqoba [We're going to conquer] Ingonyama Ingonyama nengw' enamabaal [It's a lion and a tiger]

Voi mun päivä on nyt täydellinen :)

Vielä kun saisi tuon Blu-Rayn niin mun Lion King kokoelma olisi taas vähän aikaa täydellinen.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Pikkuveli ja Bambukarhut

Jee, tänään on perjantai ja pääsen hakemaan pikkuveljeni kotiin viikonlopuksi koulusta. En ole nähnyt häntä pariin viikkoon ja ikävä kerinnyt tulla. Voin sanoa, kuten kaikki muutkin siskot, että mulla on paras veli!
Maikkol on 17, täyttää 18 ensi vuonna. Nyyh, ei se voi olla todellista, mun pikkuveli pääsee baareihin ja saa ajaa ajokortin. Miten tää aika voikaan kulua nopeesti tässäkin asiassa.
Vaikka tää teksti tuntuu siltä, ettei me tapella, niin ette uskokaan minkälaista kieltä ja huutoa täällä välillä lentää. Viime aikoina ollaan kyllä oltu kaksin kotona ja minä olen silloin ollut väsynyt ja ärsyyntynyt jostakin.
Emme sentään enä revi toisiamme hiuksista, pure tai raavi toisiamme :D On se elämä joskus ollut rankkaa :D
Maikkol on ihan best, opiskelee nuva-alalla eli mun seuraaja ;D Tosin nuva-alan koulutus poikkeaa vähän yhteisöpedagogista, mutta työnkuvat voi olla samoja.
Odotan jo innolla, että pääsen ajamaan ja näkemään veljeni. Jee :)
Siis mehän kerrotaan kaikki toisillemme. Tai no, ei ny ihan kaikkea kuitenkaan, siskon tapaan utelen siltä asioita ja kuulen sitlä uusimmat juorut meidän yhteisistä kavereista tai sen kavereista lähinnä. Sitten toivonmukaan se ottaa PlayStationin mukaan, että pääsen pelaamaan Drgon age Originsia läpi. Se eka osa on jäänyt ihan vähästä mulla kiinni, pelattavaa kuitenkin vielä riittää varmaan 15-20 tuntia.

Täällä on tosi nätti ilma, aurinko paistaa, mutta silti on viileää. Kaikesta huolimatta kaunista. Olipa mukavaa, kun lukijatkin ilmoitteli itsestään viime merkinnässä, lisää vastauksia silti kaipailen :)

Pitäisi lukea tenttiin, mutta arvatkaa kuinka paljon inspiroi Suomalainen yhteiskunta? Joo-o. Eilen luin sitä 20 sivua ja ihmettelin kun se ei etene, sivuja oli mennyt taakse päin ja luin samoja kohtia uudelleen ja uudelleen.
Arvatkaa mitä? Kaksi kuukautta ja kolme päivää niin me lennetään ystävän kanssa Frankfurtiin!
Tuli vain mieleen, kun kuuntelin tuota Bambukarhujen musiikkia. Bambukarhut oli muuten mun yks isoista suosikkisarjoista pienenä! Siis iiihana sarja!

Nyt täytyy mennä keittämään päiväkahvia, äitikin tulee kohta ruokatauolle ja sitten pääsen hakemaan tuota ihanaa veljeäni.

torstai 13. lokakuuta 2011

Tänään saa feilata!

Ensimmäinen virallinen epäonnistumisen päivä!
Mutta mitään en ole onnistunut vielä mokaamaan, päivää on kuitenkin vielä jäljellä monta tuntia.
Yritin tätä päivittää tällä viikolla jo kerran, mutta blogi vain ilmoitti erroria. Toivottavastti vika oltaisiin korjattu, ja pääsisitte taas nauttimaan mun teksteistä. Jos tätä kukaan aktiivisesti lukeekaan :)
Olisi kiva kuulla kommentteja teiltä, mikä on syksyssä parasta? Onko se ruska, viileä ilma, huopa ja hyvä kirja, koulun käynnistys, vai mikä se on? Tai jos ei taas tykkää yhtään syksystä, niin kertokaa miksi.

Kerroin tuosta mun marjapiirakasta, kävin seuraavana päivänä kaupassa ja ostin itse leivinjauhetta. Piirakasta tuli todella hyvää. Itse ainakin pidin siitä. Samana päivänä, kun astuin kaupasta ulos, tunsin ihan selkeän viileyden, sellaisen kirpeän sävyisen. Ihan varmasti kohta, aivan kohta sataa lunta täälläkin. En ole mikään meteorologi (onko se noin oikein?), mutta veikkaisin ensi lumen satavan kahden-kolmen viikon sisään :P
Saa nähdä, pitääkö paikkansa.

Nyt olen kotipaikkakunnalla, tulin eilen suoraan koulun jälkeen. Olin Rexin kanssa melkein tunnin lenkilläkin tänään, vaikka heräsin vasta puoli yksitoista.
nyt voisin mennä syömään jotain, kun äitikin tuli ruokatauolle.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Viisas kana kananen


Kävin kaupassa, aurinko paistoi ja oli todella nätti päivä. Pystyin silti haistamaan sen, ihan varmasti se oli se, olen täysin varma, että ilmassa tuoksui talvi! Ilma oli hieman kirpeä, mutta ei liian luita puistattava. Olen vakuuttunut siitä, että lumi tulee ennen joulukuuta maahan, en ihmettele jos tulisi jo syyslomalla.
Kaupassa ollessani puntaroin jauhoja ja kääntelin pusseja tutkien ohjeita. Silmiin sattui Myllyn parhaan kaura-ruis sekoitus ja sen takana oleva marjapiiraan ohje. Päätin siis leipoa tänään. Noh, Pääsin kotiin, mittasin jauhot ja aloin etsimään leivinjauhetta. Totesin, että minulla ei ole leivinjauhetta!!! Voi kääk, oikeasti!
Minä mukavasti ajattelin tehdä kahville jotain hyvää itse, niin ei niin ei.
Facebookissa huutelin ja lupasin palan piirakkaa palkaksi, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Tulee mieleen Viisas Kana Kananen tarina :D

Saa nähdä saanko tänään leivottua ollenkaan, tietty voisin taas tehä leipää :)

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lauantaintarina viisaudesta

Kuinka viisaus levisi maapallolle
afrikkalainen satu

Herra Kilpikonna oli kerran kaikista eläimistä viisain ja viekkain. Viidakkorumpujen kumina ylisti ylistämistään hänen viisauttaan.
Mutta hän kerskaili viisaudellaan ja pelkäsi, että naapurit tulisivat kateellisiksi ja yrittäisivät yöllä varastaa osan hänen viisaudestaan. Niinpä hän päätti kätkeä kaikki taitonsa, temppunsa ja konstinsa pitkäkaulaiseen ja pyöreävatsaiseen ruukkuun. Hän sulki ruukun suun tiukasti korkilla ja sitoi astian vahvalla narunpätkällä kaulastaan roikkumaan.
Yön pimeydessä herra Kilpikonna käveli metsään etsimään korkeaa puuta. Hän halusi nimittäin kiivetä puun latvaan, muttei saanut tukevaa otetta puun rungosta, koska kaulasta roikkuva ruukku oli tiellä. Joka yrityksellä hän putosi. Koko yön hän uurasti onnistumatta.
Aamun sarastaessa sattui herra Antilooppi kulkemaan ohitse. ”Hyvää huomenta, herra Kilpikonna”, hän sanoi. ”Mitä sinä täällä näin varhain puuhata hikoilet?”
Herra Kilpikonna katsoi ystäväänsä ja sanoi: ”Hyvää huomenta, herra Antilooppi, ja kiitos kysymästä. Tässä ruukussa on kaikkein arvokkain omaisuuteni. Ajattelin ripustaa sen puun latvaan, mutta en tiedä, kuinka sinne pääsisin.” ”Sehän on helppoa”, sanoi herra Antilooppi. ”Ripustat vain ruukun roikkumaan selkäpuolelle, niin saat tukevan otteen puun rungosta. Ja kun olet puun latvassa, otat ruukun selästäsi ja sidot sen puun oksaan.”
Herra Kilpikonna noudatti herra Antiloopin neuvoa ja olikin pian puun latvassa. Sinne päästyään hän vasta tajusi, ettei ollutkaan niin viisas kuin oli kuvitellut. Vaatimaton
herra Antilooppi oli noin vain ratkaissut pulman, jota hän itse ei ollut pystynyt ratkaisemaan. Kilpikonnaa harmitti niin, että hän antoi ruukun pudota maahan, jossa se särkyi tuhansiksi palasiksi.
Siitä päivästä lähtien maailma on ollut täynnä tiedonmurusia, joita on niin paljon, ettei kukaan ihminen ole pystynyt niitä kaikkia poimimaan. Mutta toisaalta niistä riittää ainakin pieni määrä jokaiselle aikuiselle ja lapselle.

Lähde: Unicef

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hakuna matata

"saanko mennä leikkimään Simban kanssa.. kiiillttiii :E"
Täh, kello on jo nuin paljon?
Voi ei, mun piti tehä muka tutkimusviestinnän esseekin vielä tänään. No mut vielähän täs on aikaa monta tuntia. Viime yönä tulin kahen aikaan kämpälle ja vein kuskattavani nukkumaan. Tänään tein yhden kurssin tehtävät loppuun ja suunnittelin aloittavani toista.
Mua alkoi lapsettaa äsken, jäin kuuntelemaan lastenohjelmien tunnareita läpi. O memora, o tempora, meniks se noin? Mut enivei, muistatteko Bambukarhujen ihanan rauhallisen intron tai riemukkaan Vili Vilperin?
Voi että ku nyt vois nähdä nuo kaikki iahanat sarjat <3
Meillä on kyllä kotona osa niistä, mutta mä haluan nähä niitä nyt! Yhyy :/
Pitäis taas tiskata, voi plääääh. Mut kun täällä on vähän vilpoinenkin ja duurimusiikki tekee hyvää, niin mähän kuuntelen Fröbelin palikoita samalla kun tiskaan! Heilun siinä Huugi guugin ja Sutsisatsin kanssa 8) Tai sitten vain laitan Leijonakuninkaan pyörimään. Joo, sen voisin tehdäkin, kun tajusin etten enää muista kunnolla Leijonakuninkaan vuorosanoja :(
En ole koskaan kaikkia osannut mutta lähes puoleen väliin kuitenkin :D
Eli Hakuna Matata, it means no worries

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Palovaroitin testattu

Siivoilin tuossa jääkaappia ja otin sieltä vanhentuneita ruokia pois. Ei siellä ollu muuta kuin jugurtti ja currykastike nallerasiassa. Koska minulla ei ole tilaa keittiössä juuri ollenkaan, laaskin curryrasian odottamaan vuoroaan hellan levyn päälle. Aloin tiskaamaan ja totesin jossain vaiheessa, että maha kurnii. Lopetin tiskaamisen ja aloin paistamaan jauhelihaa ja keittämään tortelliinoja. Hetken päästä kummastelin kuinka kovaa vesikattila pihisee ja puhisee. Joo, kyllä aivan oikein. Olin laittanut väärän levyn päälle ja hyvää vauhtia nallepakasterasia currykastikkeen kanssa suli takalevyllä. Äkkiä nappasin rasian tiskialtaaseen ja avasin parvekkeen oven ja ikkunan käryn hälvennykseksi. Meni vajaa viisi minuuttia ennen kuin palovaroitin alkoi huutamaan. Jeejee. No ainakin toimii... :D
Ja onneksi täällä ei ole sellaista hälytystä mitä laitoksilla ja kouluilla on, olisi muuten paloautot koristaneet tämän kerrostalon pihaa ja minä olisin varmaan maksanut inhimillistä erehdystä monta vuotta.

Kävin tänään parin luokkakaverin kanssa kymmenen kilometrin päässä isommassa cityssä. Kävin eläinkaupassa ostamassa Lumolle herkkuja ja jyrsijänruohoa. Siinä on vain ohjeet saksaksi, että en osaa istuttaa niitä :D
SPR:n kirpparilta ostin Viidakkopoika kirjan <3 Aivan ihana, 1,5 € ja vuodelta 1952!!! Mun löytö pitkästä aikaa kirpparilta. Tosin ostin toissa viikolla tosi kivan mustavalkoisen huivi, sen hinta oli 0,50€

Meidän ihana seropihauvavauva Rex täyttää tänään vuoden! <3 Voi kun se on jo iso :D
Mulla on niiiin ikävä sitä ja joudun vissiin odottamaan ensi viikkoon, että nään sen, jos ei tule viikonloppuna katsomaan mua :)

Pitäis tehdä koulutehtäviä, mutta meidän verkkopalvelin kaatui, jeejee, enpä sitten tee tehtäviä. Voi kettu sentään!
Ehkä sitten siivoan vähän tätä sekamelskaa pienemmäksi ja heitän roskat ulos. Vielä kun ne voisi vaan heittää parvekkeelta :D

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kallista on elämä

Maksoin tuossa laskuja ja Saksan reissun rahat laitoin kanssa talteen ja vuokran maksu odottaa huomiseen ja mitäs muuta.. Noh, tilille jäi rahaa jolla elääkin, mutta silti. Voisi valtio nyt vähän enemmän tukea korkea-asteen opiskelijoita. Ei kaikille sovi työn ja koulun yhdistelmä...
Ajattelin tehdä ruokaa, mutta tyydyin pelkkien nuudeleiden keittämiseen, täytyy tehdä vaikka italianpata myöhemmin tai jotain. Ostin sata grammaa jauhelihaa, eiköhän siitä jotain saa :) Palvelutiskit on kivoja, kun saa just sen määrän minkä haluaa :)

Kävin kukkakaupassakin, ostin kivan kukkasen, joku traakkipalmu se oli..., kivan näköinen.
Olisko joku niin mukava, että tulisi siivoamaan tänne? Mitenkään ei jaksaisi tiskata tai tehä muuta. Onks pakko? Laiskistuttaa nyt ihan kamalasti, huominen ja torstai kontaktia opetusta, molemmat puol päiväisiä, eli mulla on aikaa tehä vaikka ja mitä -koulujuttuja...
Voi ääääääh. Ulkonakin on harmaa keli. ja mä vaan valitan.
Eiku! Mä just muistin päivän ilon aiheen, pääsin ruotsin tasotestin rimaa hipoen läpi!!! :D Mut joo, olen menossa alkiestunneille :P Tuossa kun koetta tarkistettiin niin totesin olevani vain erittäin huonomuistinen, en huono itse kielessä :) Riemastutti hiukan :P
munatermari <3

Keittiöni :P