Minkähän takia tätä ei ole tullut päivitettyä.
Noh, melkein vuoden aikana on tapahtunut sitä ja tätä, mutta unelmointia tai elämistä en ole unohtanut.
Päinvastoin, on vain olemassa asioita, joita ei pysty kirjoittamaan tai joita ei osaa mainita itsellekään.
Hamsteri, Lumo, kuoli pari viikkoa sitten vanhuuteen. Oli se melkein 2.5 vuotias papparainen.
Muutin Jyväskylään syksyn alussa, koulupaikka siirtyi Jyväskylään, ja ulkona sataa vettä!
Appropå, ihan oikeesti tuolla tulee vettä, minä kun ajattelin käveleväni kauniissa syysilmassa tervehtimään tuttavaani.
On vesisadekin kaunista, inspiroivaa suorastaan. Se miten pisarat ovat osuneet lasitetun parvekkeen lasiin näyttää helmiltä.
Voisin sanoa rakastuneeni elämään. Siihen kokonaisuuteen, mikä minulla on käsissäni. Harrastukset, ystävät ja muut ihmiset ympärilläni, kämppä, koulupaikka, kynttilän valo ja kyl te tiedätte. Ne asiat, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.
Enkä ainoastaan rakasta noita asioita, vaan myös vastoinkäymisiä, haasteita, juttuja, joissa pystyn kehittämään itseäni ja oppimaan itsestäni. Niiden myötä osaa arvostaa enemmän onnellisuutta tuovia asioita.
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka kuinka niin yrittäisikin joskus ajatella.
