Suometar iskee

Päivä on kerinnyt jo iltaan ja mitä olen tehnyt? Lukenut tenttikirjaa, ja kuunnellut Sibeliusta.
Nämä liittyvät läheisesti toisiinsa. Tenttikirjana toimii Suomalainen yhteiskunta (Jokinen, Saaristo,  2006)
LÄhdeviittaus ehkä jotenkin oikein, tai sitten ei lainkaan. Mutta niistä en nyt jaksa alkaa kättä vääntämään. Olen oppinut tänään miksi radio on niin iso vaikuttaja ollut ja miksi urheilu on tärkeää. Eli mitään hyödyllistä? Varsinkin kun noi kaikki kumotaan lopussa, että enää mikään edellämainitusta ei rakenna kansalaisen minäkuvaa yhteiskunnan jäsenenä. Nyt sen määrää sukupuoli, työ ja perhesuhteet lähinnä. Tarkemmin kun ajattelen, en ole vähään aikaan tuntenut itseäni yhtä suomalaiseksi kuin toukokuussa jääkiekon finaaliottelun jälkeen. Silloin tuntui todella hienolta olla suomalainen muiden suomalaisten joukossa.
Nationalisti en sydämeltäni ole, eikä sitä minusta tulekaan. Olen oivaltanut sen ruokkivan rasismia ihmisissä. Oikeasti kun luin tuota kirjaa, mietin, että alkuaikoina suomalaisia on tökitty tikulla härnätäkseen, että ketä olette ja teidän täytyy jotenkin se osoittaa ettette ole ruotsalaisia tai venäläisiä, teillä on (jonkinlainen) oma kieli ja pikkuhiljaa omat tavat ja normit. Sitten kun on tajuttu, että: "Hei, me ollaa SUOMALAISIA!" , on saatu maajussit kavahtamaan peltojen laidalla ulkomaalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä ja pöyhistämään rintansa omalle yhteiskunnalle ja kansallisaatteelle.
Oletteko aatelleet, ettei kansalaisuus ole ollut itsestään selvää alunalkaen? Ei osattu sanoa mitä kuuluu suomalaisuuteen ennen kuin alettiin elämään suomalaisina ja havannoitiin ympäristöä.

Noh, ehkä olen sisäistänyt jotakin kansallisen identiteetin synnystä ja pikkuhiljaa yhteiskunnan rakenteesta.

Juoppohulluus maassamme rehoittaa,
sivistyneistö yrittää näitä sivistää,
leipäjonosta monopolin pelisatamaan,
näkyy tämä opiskelijoiden elämässä
sekä pudonneissa keski-iän kriisiläiseissä,
taantuma televisioissa puhututtaa,
kumma kuinka ajatuskin heitä puistattaa
viinan hinnan kiskurointi on
heidän sankareiden huolena.

Viittaus tekstiin: Jokinen, Saaristo (2006) Suomalainen yhteiskunta Helsinki: WSOY

Ilmoittakaa, jos on väärin mainittu lähde ^^

Runon pätkä on omasta päästä tempaistu.